Ihanaa äitienpäivää <3

Toukokuun toinen sunnuntai. Jälleen on se päivä, kun äiti saa nukkua pitkään, ja koko aamu hiiviskellään keittiössä hääräten tai muita yllätyksiä juonien. Aamupala tuodaan sänkyyn ja ryömitään sinne itse äidin seuraksi, ehkä lauletaan jotain, muistetaan kortein ja lahjoin.

Tai sitten ei – tapoja viettää äitienpäivää on varmasti yhtä monia kuin perheitäkin. Tavoista ja perinteistä riippumatta säilyy sama ajatus kaiken keskiössä: äidit ja äitiys, niiden arvostaminen ja sen osoittaminen eri tavoin. Halu muistaa ja muistuttaa siitä, miten arvokasta onkaan kaikki se, mitä äidit tekevät. Oman päivän muotoinen ja kokoinen kiitos.

Äiti on se, joka tuntee lapsensa jo kauan ennen muuta maailmaa. Tuntee ensimmäiset liikahdukset, hymyilee vatsassaan nytkähtelevälle hikkaavalle pienokaiselle ja vaalii rakkaudella jo silloin, kun muu maailma ei tiedä heistä vielä mitään. Tai vaikka ei vatsassaan kantaisikaan, silti elää sydämestään mukana aina ensimmäisistä hetkistä alkaen. Toivoo voivansa tarjota lapselleen koko maailman. Hieman myöhemmin puhaltaa pois pipit, kuuntelee pienimmätkin ilot, oivallukset ja murheet. Kertoo ja opettaa maailmasta.

Rakentaa rakkaudellaan kuplan, jonka sisällä lapsen on hyvä ja turvallista kasvaa, opetella omaksi itsekseen. Toisaalta myös piirtää rajoja, niitä, joita ei sopisi ylittää. Siitä huolimatta jossain vaiheessa kaikki lapset taitavat niin tehdä, tavalla tai toisella. Joistakin rajanylityksistä selvitään kuivin jaloin, toisinaan kolhuilta ei voi välttyä. Kävi miten kävi, äiti on siellä jälleen. Todennäköisesti hieman luennoimassa, miksi pitikin ja enkö minä sanonut, mutta lopulta kuitenkin huokaamassa helpotuksesta ehjänä selvinneen puolesta, tai paikkaamassa vähemmän onnekkaan kolhuja. Läsnä yhtä kaikki. Milloin tukemassa ja auttamassa, milloin sydän huolesta hellänä, toivomassa parasta.

Samankaltaisena se jatkuu läpi elämän, ja vielä monelle aikuisellekin äiti on se, jolle soitetaan tiukan paikan tullen. Joistakin äideistä tulee mummoja, jotka pitävät jälleen huolen uudesta erästä pikkuisia, ovat valmiita jakamaan ehtymätöntä elämänviisauttaan ja ammentamaan vuosien varrella karttuneesta kokemuksesta nuoremmilleen. Jälleen puhaltavat pipit, kuuntelevat ja opettavat, leikkivät ja nukuttavat. Ja sykli jatkuu.