Puistohoito - lastenhoitoa, jossa kaikki voittavat

Puistotätitoiminta on ikivanha perinne, jonka ovat alkujaan laittaneet alulle työvalmiusnaiset sotien jälkeisessä Suomessa. Tuona aikana hoitopaikkoja oli vähän, mutta siitä huolimatta oli tärkeää tarjota vanhemmille mahdollisuus omien asioidensa hoitamiseen, ja pienille lapsille leikkiseuraa sekä yhteistä tekemistä. Nämä tarpeet täytettiin puistohoitotoiminnalla, jonka monet nykypäivän aikuisetkin muistavat lapsuudestaan. Se on joustavaa matalan kynnyksen lastenhoitoa, joka tukee perheiden arkea esimerkiksi täydentämällä päivähoitoa sekä toimimalla omanlaisenaan perheiden tukiverkkona ja yhteisöllisenä voimavarana. Puistohoidon suosio ja suosion syyt ovat säilyneet melko muuttumattomina läpi ajan, sillä vaikka yhteiskunta ja arkielämä ovat menneet monella tapaa eteenpäin, perheiden perustarpeet eivät ole kokeneet suurtakaan murrosta. Aikuisten tarve omaan aikaan, ja lasten vastaava tarve leikkikavereihin ja yhteiseen tekemiseen eivät ole kadonneet mihinkään. Samalla puistohoito on kevyt lasku myöhemmin aloitettavaan päivähoitoon, niin lapsille kuin vanhemmillekin.


Kun lapsen voi jättää pariksi tunniksi puistohoitajan huomaan, vanhempi saa mahdollisuuden käyttää pari tuntia hyödyksi haluamallaan tavalla - oli kyseessä sitten huonoja yöunia paikkaavat nokoset, omat harrastukset, rauhassa tehty kauppareissu tai hetki täyttä työrauhaa. Myös lasten näkökulmasta puistohoito nousee arvoonsa, sillä sen myötä he pääsevät viettämään aikaa muiden lasten kanssa. Leikkimään ja touhuamaan porukassa, sekä sosiaalistumaan pienissä pätkissä ja turvallisessa ympäristössä jo pienestä pitäen. Kaikki tämä tapahtuu osaavan ja luotettavan aikuisen silmien alla, joka pitää huolen siitä, että kaikki sujuu niin kuin pitääkin.


Puistohoidon hiljainen hiipuminen ja toiminnan uusi kipinä

Kyseessä on kuitenkin jo pitkään ollut katoava luonnonvara: puistotätejä on yhä harvemmassa, ja puistohoitomahdollisuudet ovat vähentyneet merkittävästi. Hanna-Maija Haikka ehti saada maistiaisen puistohoidosta, kun hänen esikoisensa aloitti vuoden vanhana puistohoitoringissä. Kyseisen ringin puistotäti päätyi kuitenkin lopettamaan toimintansa melko pian tämän jälkeen. Palvelu oli siitä huolimatta ehtinyt löytää paikkansa perheiden arjesta ja sydämestä, eikä siitä haluttu luopua noin vain.


Teoriassa puistohoidon toteutusmahdollisuuksia on monia, esimerkiksi perheiden oma aloitteellisuus hoitajan järjestämisessä ja vanhempien vuorottelu puistovahtivuoroissa, mutta molemmat syövät omalla tavallaan pohjaa puistohoidon ydinajatukselta. Lastenhoitajan palkkaaminen ja oikeanlaisen ihmisen etsiminen voi olla hyvin työlästä, minkä lisäksi käytännön asioista, kuten sopimuksista ja maksuliikenteestä huolehtiminen vie oman aikansa. Puistovahtivuorot taas haukkaavat oman osuutensa puistohoidon mahdollistamasta omasta ajasta.


Uutta eloa toimintaan yhteistyössä perheiden kanssa on pyrkinyt puhaltamaan Zildren, jonka puistohoitotoiminta on pyörinyt pienimuotoisena viime syksystä saakka. Yksi puistohoitoa vetävistä lastenhoitajista on Ella Saunders. Hän on omien sanojensa mukaan ollut aina se koko naapuruston lastenhoitajatyttö, joka on hoitanut pikkusisarustensa lisäksi myös naapureiden ja sukulaisten lapsia. Luokanopettajaopintojen ohessa tehty osa-aikainen työ lastenhoitajana on siis koko lailla luonnollinen jatkumo, ja Ella sanookin aina viihtyneensä lasten kanssa ja se tulee häneltä luonnostaan. Puistohoitotoiminnassa Ella on ollut mukana viime syyskuusta saakka. Hän mainitseekin, että työn osa-aikaisuus, joka voi muodostua kynnyskysymykseksi yksityiselle palveluntarjoajalle, on päinvastoin erittäin toimiva järjestely esimerkiksi juuri opiskelijan näkökulmasta. Osa-aikainen työ on helppo sovittaa osaksi arkea siten, että opiskelullekin jää aikaa.


Puistohoito hoitajan ja perheiden näkökulmasta

Kun kysytään, millaista puistohoito on hoitajan näkökulmasta, vastaus on selvä. “No, hirveen hauskaa”, Ella kiteyttää. “On ihanaa, että lapset pysyvät melko vakiona. Ehdin tutustua kunnolla lapsiin ja lapset muhun. On myös kiva huomata, että lapset alkavat luottaa, tietävät kenen luo ovat tulossa ja kenen kanssa ovat. Itsellänikin on kiva olla, kun tiedän että lapset kokevat olevansa siellä turvassa.” Ryhmän kanssa ulkoilu tekee hyvää myös hoitajalle ja sujuu melko mutkattomasti, kun esimerkiksi säänmukainen pukeutuminen hoidetaan jo kotona. Hoitajankaan ei tarvitse näin yrittää venyä pukemaan viidelle pikkuiselle kurahousuja ja kumppareita samaan aikaan. Myös puistohoidon suhteellisen lyhyt kesto helpottaa koko ryhmän kanssa touhuamista, sillä kokopäiväinen viiden vieraan lapsen perään katsominen voisi olla haastavampaa myös hoitajalle. Lyhyt pätkä tarjoaa sopivan hetken keskittyä kokonaisvaltaisesti lapsiin ja heidän leikkeihinsä. “Pääsee kivasti olemaan kaikkien kanssa”, Ella kiteyttää.


Hänen mukaansa yksi puistohoidon antoisimpia puolia onkin juuri se, että hoidettaviin lapsiin ehtii tutustua kunnolla. “On todella kiva huomata, että ajan myötä alkaa tunnistaa lapsissa mitä he tarvitsevat tai haluavat, mitä eivät halua tai millaisista jutuista he tykkäävät. Kuka tykkää halata, kuka on mieluummin hieman etäämpänä”, Ella kertoo. Hän kokee työssään kiinnostavaksi myös lasten kehityksen seuraamisen. Pienet lapset ottavat lyhyessäkin ajassa melkoisia harppauksia esimerkiksi motoriikan, kielen kehittymisen ja leikkienkin suhteen, ja kehitystä on mielenkiintoista seurailla sivusta.


Ellalle on tärkeää olla lapsille aidosti läsnä. Hoitoon tullessaan lapset tietävät, että hoitaja on siellä nimenomaan heitä varten, ja on valmis keskittämään kaiken huomionsa heihin. On itsestäänselvää, ettei vanhempana aina jaksa tai kykene olemaan sataprosenttisesti läsnä tai antamaan lapselle jatkuvasti täyttä huomiota, sillä ympärillä pyörii jatkuvasti koko muu arki. Ulkopuolisena hoitajana se on helpompaa, sillä yhdessäoloa on vain ennalta määrätty aika kerrallaan, ja koko hoidon ydin on siinä, että hoitaja on lapsille saatavilla ja läsnä - pienimpiinkin asioihin.


Toiminta on löytänyt paikkansa myös perheiden arjesta ja sydämestä, ja sen edut ovat selvät myös Hanna-Maijalle, joka on itse liikunnanohjaaja. “Rakastan ajatusta siitä, että lapsi saa omatoimista mutta turvallista ulkoleikkiaikaa, ja vanhemmat saavat omaa aikaa”, hän hehkuttaa. Puistohoito mahdollistaa sen, että räntäsateessa lapsen seurana voikin välillä seistä vanhemman sijaan joku muu. Hanna-Maijaa erilaiset säätilat eivät hirvitä, mutta hän ymmärtää hyvin, että vanhemmille räntäsade, loska tai kylmä tihku eivät välttämättä tuo juuri lisämotivaatiota lapsen kanssa ulkoiluun. Lapset kun usein sitä vastoin viihtyvät säässä kuin säässä, kunhan kelin ottaa huomioon vaatetuksessa. Ulkona olon arvokkuutta Hanna-Maija korostaa muutenkin monella tapaa, ja mainitsee että lapset muun muassa nukkuvat paremmin säännöllisen ulkoilun myötä.


Puistohoito on myös matalan kynnyksen tapa harjoitella jonkinlaista säännöllistä hoitoa ja erillään oloa. “Turvallinen erillään olo auttaa sekä vanhempia että lapsia, ja tasoittaa merkittävästi tietä tulevalle”, kertoo Hanna-Maija. Myös Ella on sitä mieltä, että puistohoito tarjoaa pehmeän laskun erillään oloon ja vieraan aikuisen huolenpitoon. Se on samalla mahdollisuus nähdä, miten lapsi reagoi siihen, että jää puolituntemattoman kanssa omilleen ilman vanhempia. Lisäksi kokemus säännöllisestä hoitorytmistä voi tasoittaa päiväkotihoidon aloitusta, niin lapsen kuin vanhemmankin näkökulmasta. Hanna-Maija mainitsee, että heilläkin päiväkotitaival alkoi kuin vettä vain, kun alla oli jo puistohoidon myötä turvallisia ja hyviä kokemuksia erillään olosta. Puistohoidossa on myös loputtomasti mahdollisuuksia räätälöidä toimintaa kullekin perheelle sopivaksi, ja sen on tarkoitus olla joustava ja matalan kynnyksen palvelu, joka ei kuormittaisi ketään tai aiheuttaisi turhaa stressiä.


"Jokainen vanhempi tarvitsee omaa aikaa, piste."

Puistohoidon avulla lapset saavat ikäistänsä seuraa, vanhemmat saavat omaa aikaa. Hanna-Maija teroittaakin palvelun arvoa nimenomaan vanhemmille. Kun lapset saadaan tavallisesti nykyään jatkuvasti myöhemmällä iällä, arki on usein muiltakin osin entistä hektisempää ja isovanhemmat voivat olla matkojen päässä, vanhempien uupumus nostaa päätään. Hanna-Maija kuvaa suomalaisia vanhempia sitkeiksi sinnittelijöiksi ja hiljaisiksi puurtajiksi. “Me ollaan kansana tosi huonoja pyytämään apua”, hän sanoo, “mutta on viisautta hyödyntää tämän kaltaisia palveluita. Viisas hakee apua ja huolehtii jaksamisestaan.” Kenenkään ei tarvitse pärjätä yksin. Hanna-Maija korostaa omasta hyvinvoinnista huolehtimisen tärkeyttä osana vanhemmuutta, ja painottaa oman olotilan ja jaksamisen heijastuvan monella tapaa perheen arkeen ja muuhun elämään. “Jokainen vanhempi tarvitsee omaa aikaa, piste.” Vanhempien jaksaminen on hänen mukaansa paitsi perheiden sisäinen, myös yhteiskunnallinen kysymys.


Hän mainitsee, että puistohoidon kaltaiset matalan kynnyksen lastenhoitopalvelut voivat auttaa monia jaksamaan arjessa. Säännöllinen meno helpottaa arkea jo yleisellä tasolla, mutta Hanna-Maijan mukaan kalenteriin kirjattu ja lukkoon lyöty oma aika on myös mielenterveyden kannalta iso juttu. Sen myötä päivässä on tietty hetki, joka on varattu vain itselle ja jonka voi käyttää haluamallaan tavalla, rästihommiin tai pelkkään makoiluun ja akkujen latailuun. “Lapsiperhearjessa on oltava jatkuvasti tavoitettavissa, mutta hoito tarjoaa arkeen säännöllisen hetken, jona sitä ei vaadita”, Hanna-Maija tarkentaa. “Tieto siitä, että se hetki koittaa taas, auttaa jaksamaan.”


Lämminhenkinen yhteisö

Lukuisista hyvistä puolistaan huolimatta puistohoito ei aina ole välttämättä täysin mutkatonta. Erityisesti pienten lasten ja täysin ulkona tapahtuvan hoidon yhdistelmä voi aika ajoin olla haasteellinen. Myös hoidon aloittaminen vaatii sinnikkyyttä, erityisesti, jos on kyse hyvin pienestä lapsesta. “Kerralla tulee niin paljon uutta, kun lapset eivät tunne toisiaan eivätkä hoitajaa”, Ella toteaa.


Puistohoito on usein lapsen ensimmäisiä säännöllisiä kokemuksia ulkopuolisesta hoidosta, ja se vaatii myös vanhemmalta perehdyttämistä ja lapsen kannattelua. Puistohoidon alkaessa kaikille osapuolille voikin olla eduksi, jos joku vanhemmista jää toisinaan paikalle apukäsiksi ja lisäsyliksi. Tämä on sekä Ellan että Hanna-Maijan kokemuksen mukaan toimiva ratkaisu. Voi olla, että hyvin pienelle lapselle täytyy olla aluksi seurana pidemmänkin aikaa, ja vanhemmalle jää aluksi täydellistä rauhaa ja omaa aikaa vain lyhyitä hetkiä kerrallaan. Alun sinnikkyys palkitaan kuitenkin myöhemmin esimerkiksi päiväkotihoitoa aloittaessa, jolloin sen alkuun usein liittyvä kipuilu vähenee, ja hoitoon jääminen on jo lapselle huomattavasti helpompaa. Eikä puiston reunalla istuskelu ja apukäsinä toimiminen ole suinkaan yksinäistä puuhaa, sillä monet perheet ovat samassa tilanteessa, erityisesti koska ryhmien lapset ovat suunnilleen saman ikäisenä. Parhaimmillaan sieltä saa siis seuraa hoitajan lisäksi muista pienten lasten vanhemmista.


Puistohoito ei siis olekaan vain lapsille suunnattua sosiaalista toimintaa, vaan voi olla vanhemmillekin merkittävä vuorovaikutuksellinen ja yhteisöllinen voimavara. Pääasiassa kotona aikaansa viettävillä pienten lasten vanhemmilla sosiaaliset kontaktit jäävät herkästi hyvin vähiin, ja vertaistukea voi olla haastavaa tai jopa mahdotonta löytää, ellei sitä satu olemaan tarjolla omassa lähipiirissä. Erityisesti korona-aikana, kun muut harrastukset ovat olleet lähes täydellisesti katkolla, tämän kaltaisten kohtaamisten merkitys korostuu entisestään.


Hanna-Maijan oma kokemus puistohoidosta lämminhenkisenä yhteisönä saa hymyilemään. Heidän puistohoitorinkinsä vanhemmista on muotoutunut tiivis yhteisö, jossa vaatteetkin kiertävät isoimmalta pienimmälle. “Siellä hiekkalaatikolla katseltiin, että toisella on hieman liian pieni kenkä, ja toisella vähän reilun kokoinen. Vaihdettiin keskenään”, hän naurahtaa. Hänen mukaansa kyseessä on merkittävä sosiaalinen voimavara, joka tarjoaa vertaiskokemuksia ja toimintaa arkeen.


Puistohoito kehittää myös lapsen sosiaalisia taitoja, ja tiiviitä yhteisöjä muotoutuu paitsi ringin vanhempien, myös yhdessä leikkivien lasten keskuuteen. “On ihana nähdä, että meidänkin ringin lapsista on tullut oma porukkansa. Moikkaavat toisiaan sinne mennessä, käyvät kaikki kaverit läpi”, Hanna-Maija kertoo. Oma pieni yhteisö ja vertaistuki myös kannattelevat lapsia monella tapaa. Ellan kokemuksen mukaan uusia lapsia on helpompi totuttaa ryhmään, jossa muut ovat olleet jo pidempään mukana, sillä lapset seurailevat herkästi toistensa touhuja ja ottavat muista mallia. Muutama itsevarmempi ja rohkeampi tapaus joukossa tekevät hyvää kaikille, ja uudetkin lapset löytävät paikkansa nopeasti ja tuntevat olonsa turvalliseksi.


Yhteisöllisyyden rooli on hoitajankin näkökulmasta merkittävä. Ellan mukaan on kivaa, että lapsia tuodessa ja hakiessa vanhemmat jäävät joskus seurustelemaan ja juttelemaan. Tämä tarjoaa mahdollisuuden vaihtaa kuulumisia ja keskustella siitä, miten päivä on mennyt. Ella kertookin puistohoidon olevan hyvin tärkeä osa hänenkin arkeaan. “On ollut tosi ihanaa tutustua perheisiin ja lapsiin paremmin.” Melko lailla ennallaan säilyvä ryhmä mahdollistaa pintaraapaisua syvemmän suhteen solmimisen sekä vanhempiin että lapsiin, ja auttaa molemminpuolisen luottamuksen syntymiseen. Alun mahdollisten haasteidenkin jälkeen puistohoitoryhmästä tulee siis parhaimmillaan lämminhenkinen yhteisö niin lapsille, vanhemmille kuin hoitajallekin.


Katse eteenpäin

Perheet ovat olleet innostuneita toiminnan jatkumisesta ja sen tarjoamista mahdollisuuksista. Puistohoitoringit ovat olleet todella tykättyjä, ja löytäneet erityisellä tavalla paikkansa myös tämänhetkisestä poikkeuksellisesta maailmanajasta. Ulkona tapahtuva toiminta on monella tapaa turvallista kaikille osallistujille, niin lapsille kuin hoitajillekin. Perheestä perheeseen kulkemisen sijaan hoitajalla on mahdollisuus huolehtia useammasta lapsesta kerrallaan turvallisesti ulkotiloissa, tartuntariskin minimoimiseksi. Lapset saavat seuraa toisistaan, ja pääsevät tuulettumaan pihamaalle silloinkin, kun mahdollisuutta esimerkiksi päivähoitoon ei ole ja perheen ulkopuoliset kontaktit ja leikkikaverit ovat muuten vähissä. Puistohoitopalvelut ovat myös epäilemättä paikallaan kotona etätöitä tekevien vanhempien arjessa, sillä kotona hääräävät pikkuihmiset harvemmin erityisesti edistävät työntekoa.


Kannustimena toiminnan elvyttämiseen on ollut palvelun monipuolisuus ja joustavuus, joiden vuoksi se sopii monenlaiseen arkeen, ja voi olla vastaus hyvin erilaisiin tarpeisiin ja tilanteisiin. Jos päiväkotien ja vanhempien loma-ajat menevät ristiin, ja arkea tuntuu olevan vaikea järjestää, puistohoidon tarjoamat pari tuntia voivat helpottaa elämää merkittävästi. On myös lapsia, joilla ei ole välttämättä tarvetta säännölliselle päivähoidolle, mutta jotka kaipaisivat silti leikkikavereita ja toimintaa päiviinsä, tai vanhempia, joille puistohoitotoiminnan mahdollistama parin tunnin oma aika voi olla tavalla tai toisella elintärkeää.


“Musta on hassua, ettei puistohoidon tapaista toimintaa ole enempää”, Ella toteaa. Ulkoilu on jo itsessään iso juttu, mutta kun sen yhdistää vielä moniin muihin positiivisiin puoliin, on todella helppo ihmetellä samaa asiaa. Olisikin monella tapaa kaikkien etu, jos rakastettuun palveluun voitaisiin paitsi puhaltaa uutta eloa, myös säilyttää sen toiminnan tärkein ydin. Vanhemmat saavat aikaa ja tilaa, lapset leikkikavereita sekä ohjattua ja valvottua tekemistä ulkoilmassa. Puistohoitotoiminta mahdollistaa säännöllisen, mutta joustavan lastenhoitoavun, josta hyötyvät kaikki.